Jätin Peikon paikallamakuuseen siksi aikaa, kun treenasin Cahppen kanssa. No, se oli iso virhe. Se äänteli koko sen ajan kun pysyi paikallaan ja sitten se poukkoili pystyyn koko ajan jne. Se ei kertakaikkiaan malttanut katsoa sivusta. No, Cahppen treenin jälkeen saatiin vähän onnistunuttakin paikallaoloa, mutta olin sitten jo valmiiksi pahalla tuulella... Jos olisin ollut fiksu, olisin heittänyt koiran heti ensimmäisestä noususta sisälle ja jättänyt koko treenit sen osalta väliin. No, enpä ollut. Mullahan on tämä tyyli, että "kun oon kerran päättänyt treenata nyt ja kun oon kerran saanut itseni liikkeelle, niin minähän kans treenaan ja heti asenteella".

Sitten, vaikka tässä vaiheessa järkevintä olisi ollut vaihtaa treenattavien asioiden järjestystä, niin otinpa kuitenkin kapulan pitoa. Suunnitelmissa oli: 1. alatuki, 2. ei tukea, 3. ottaa kapulan itse + alatuki, 4. ottaa itse, ei tukea. En tiedä itsekään, missä vaiheessa suunnitelma muuttui, mutta otin nyt tosi monta toistoa. Osittain ehkä siksi, kun kapula lensi muutaman kerran suusta, joten ajattelin sitten, että pitää saada enemmän onnistumisia. Oikeasti aikalisä olisi ollut paikallaan ja hermojen tuuletus. Peikko ei kestä hyvin sitä, kun menetän hermot, joten suoritukset olivat vaihtelevia. Jossain vaiheessa sain todeta, että Peikon ote kapulasta on todella luja. Minulla jäi nimittäin sormi väliin. Ja karjaisin niin maan prkleesti, koska se todella sattui. No, homma jatkui ja saatiin ihan hyviäkin suorituksia aikaan.

Sitten otettiin kaikkia kaukojen vaihtoja läheltä ja ne meni hyvin. Otettiin myös paikalla seisomista ja periaatteessa avo-seisomisen paikalla seisomisosuudet meni ihan ok, mutta mua häiritsee se välillä naputtava etutassu, joten en tietenkään voinut antaa asian olla, vaan sitäkin piti ruveta treenaamaan juuri nyt, eikä mietinnän jälkeen. Kokeilin sitten, että josko toiselta puolelta kierto olisi eri juttu, ja tassu ei tepsuisi. Eikö mitä! Peikkohan ei voinut käsittää moista juttua laisin! Voin kyllä mennä koiran oikealta ihan sen taakse, siitä suoraan koiran hännän taakse jne, mutta ei koiran vasemmalta puolelta. En tiedä, eikö olla muka otettu sellaista ollenkaan, vai onko siitä vain niin kauan, ettei koira muista. Menin sitten normaalisti taakse ja pääsin siitä joten kuten koiran väärälle puolelle ja palkkasin siitä.

Sitten seurautin sitä ja otettiin paljon kaikkia käännöksiä. Se meni hyvin. Palkkasin hyvistä käännöksistä.

Sitten palattiin kapulaharjoituksiin (alunperinkin oli tarkoitus ottaa loppuun vielä kapulaa, josta loppupalkka). Tarkoitus oli tehdä vain yksi toisto, jossa jo liikkuisin hieman ja koira tulisi sivulle kapula suussa. Siirryin katoksen alle, koska juuri alkoi sataa ja olin muka niin fiksu, etten yrittänyt yhtäaikaa uutta juttua ja vesisadetta. Taas väärä valinta. Olimme nyt liian lähellä palkkakippoa, joka sekoitti pasmat koiralta. Vesisade tuskin olisi sitä tehnyt. Otettiin kuitenkin pari pitoharjoitusta (en vielä liikkunut) ja hoksasin yhtäkkiä, etten oo ottanut yhtään pitoa ilman kehua. No, kokeilin sitä. Se meni hyvin. Sitten kokeilin liikkumista. Koira kyllä piti kapulaa hyvin, mutta istui kuin tatti paikallaan, eikä tullut "nouda"-käskyllä viereeni, piti vaan. Sitten kun sanoin sivu, kapula lensi ja koira tuli vauhdilla sivulle. Uusi mietintä... Okei, annan kapulan sille, kun se on maassa ja käsken siitä sivulle istumaan. Sama juttu, kapula lensi. Sitten keksin kuningasajatuksen ja ajattelin, että remmillä vedän sen liikkeelle istumasta. Koira istuu kuin tatti kapula suussa. Ja sitten jossain välissä se tapahtui taas. Sormi välissä ja karjaisin taas. Ja huomasin, että kummankin karjaisun jälkeen Peikko oli haluton ottamaan kapulaa suuhunsa enää... Hitto! No, keksin sitten, että laitan kapulan sille, kun se seisoo, jos siitä olis vaikka helpompi liikkua. No ihan hyvä muuten, mutta eihän kapulaa voi ottaa suuhun, jos seisoo. Ensin se ei ottanut sitä, ja kun laitoin väkisin, se istui ja piti kapulaa... Otin koiran seisomaan jalkojeni väliin, ettei se voi istua ja päätin, että tälle päivää ei tarvitse liikkua kapula suussa, vaan riittää, kun osaa seistä kapula suussa. Siinä vaiheessa huomasin, että kapulan ja hampaiden väliin toisella kerralla jäänyt sormi vuotaa verta. Hopusti treeni loppuun, jotakuinkin siedettävästi meni ja koiralle loppupalkka. Itse menin puhdistamaan haavaa. Ja sormi on nyt kipeä.

Mietityttää tuo Peikko... Toisaalta mun on vaikea tajuta, kuinka paljon sen kanssa pitää jankata asioita ja kuinka pienistä palasista sille pitää asiat opettaa. Yritän opettaa sitä samalla tahdilla kuin opettaisin Gievraa tai Cahppea, mutta se vaan vaatii enemmän jauhamista. Siihen kun vielä lisätään päälle sen älytön kouhkaaminen, jonka kanssa tahtoo mennä hermot, niin alkaa tää lajin valinta mietityttää ihan tosissaan. Sille pitäis olla jotain, mikä vaatii vähemmän malttia ja enemmän toimintaa, eikä liian tarkkaa sellaista. Ehkä siirrymme enemmän koiratanssiin tai johonkin, ja kertakaikkiaan jätetään tämä toko sivulajiksi. Ehkä.