Olimme Juuson ja Gievran kanssa pitämässä Canerok-esitepöytää löytöeläinkodilla ja esittämässä koiratanssia kahteen kertaan. 

Juuso 5v. esitti Gievran kanssa ohjelman, jonka suunittelimme yhdessä vain noin viikko ennen esitystä. Musiikiksi Juuso oli itse valinnut AC/DC:ltä kappaleen Moneytalks. No, oikeastaan Juuso olisi vielä mieluummin halunnut musiikiksi Teräsbetonia, mutta sanoin, että tehdään jokin sellainen ohjelma paremmalla ajalla. Kotona harjoitukset menivät jo kokonaisuutenakin aika hyvin, mutta vähän taisi ensiesiintyminen yleisön edessä jännittää eikä koirakaan siis ollut välillä oikein touhussa mukana. Pisteet kuitenkin Juusolle siitä, että esitys toteutui ilman viime hetken kiukutteluja ja jänistämistä. Ja harjoittelumäärään nähden on suorastaan ihme, että homma sujui noinkin hyvin...

Itse esitin Gievran kanssa Cahppen muistoksi tehdyn ohjelman, jonka musiikkina on Manowarin Hymn of the Immortal Warriors. Alunperin olin aikonut tehdä kappaleeseen ohjelman Cahppelle, mutta koska yhteinen aikamme päättyi syksyllä, tein ikään kuin surutyönä kyseisen ohjelman Cahppen pojalle (Peikko puolestaan luultavasti perii sen ainoan ohjelman, jonka Cahppe itse ehti esittää). Esitys olisi voinut mennä paremminkin. Gievra oli mielestäni hieman laiskana. Esitykseen sattuikin ensimmäinen tosi kuuma päivä. Se hyvä puoli asiassa kuitenkin oli, että se ei ainakaan sählännyt omiaan. Yleensä joudun jättämään makupalat pois, ettei se yli-innostuksessaan kohella hirveästi. Tällä kertaa oli pakko ottaa makupaloja käteen, että sain pidettyä sen mukana koko esityksen ajan. Sitten se vielä näki jotain iiihania ohi kulkevia koiria ja vinkui niiden perään, mutta onneksi se kykeni kuitenkin samalla suorittamaan oman osuutensa vaillinaisellakin keskittymiskyvyllä.

Ensimmäisen esityksen alussa saimme nauttia aina niin mukavista teknisistä ongelmista. Olin edellisenä päivänä laittanut mankkaan uudet patterit (vieläpä 8 isoa patteria), mutta kyseinen mankka jää pattereita käytettäessä stand by -tilaan ja ilmeisesti on muutenkin melkoinen patterisyöppö, koskapa yön aikana pattereista oli loppunut virta. Ei kerrassaan jaksanut pyörittää cd:tä. Onneksi sitten löytiksen porukassa oli ystävällinen henkilö, jonka autosta saatiin levyt kuulumaan ainakin yleisölle... Itselläni oli hieman vaikeuksia kuulla kappaleen hiljainen alku, mutta yhteispelillä "musiikkinaisten" kanssa homma hoitui ja käsimerkistä tiesin, milloin kappale alkoi. Oikeita kohtia jouduin vielä vähän arvailemaan... Parin päivän päästä mokomat patterit olivat vielä vuotaneet mankan sisälle. Ainakin opin taas jotain. Nimittäin sen, että esityksissä verkkovirta on välttämätön! Niin ja sen, että halpoja pattereita ei kannata ostaa tai voi pian olla uuden mankan osto edessä. Aikaisemmin olen jo oppinut sen, että ulkoilmaesityksiin on otettava oma mankka vähintään varalle, että voi olla varma riittävästä kuuluvuudesta.

Vappupäivän sää oli kerrassaan upea. Siksipä olikin oikein mukava käydä vähän illemmalla Juuson kanssa vielä hänelle lupaamallani "palkintojäätelöllä" Ruiskuhuoneen terassilla.