Olimme Juuson ja Gievran kanssa pitämässä Canerok-esitepöytää löytöeläinkodilla ja esittämässä koiratanssia kahteen kertaan.
Juuso
5v. esitti Gievran kanssa ohjelman, jonka suunittelimme yhdessä vain
noin viikko ennen esitystä. Musiikiksi Juuso oli itse valinnut
AC/DC:ltä kappaleen Moneytalks. No, oikeastaan Juuso olisi vielä
mieluummin halunnut musiikiksi Teräsbetonia, mutta sanoin, että tehdään
jokin sellainen ohjelma paremmalla ajalla. Kotona harjoitukset menivät
jo kokonaisuutenakin aika hyvin, mutta vähän taisi ensiesiintyminen
yleisön edessä jännittää eikä koirakaan siis ollut välillä oikein
touhussa mukana. Pisteet kuitenkin Juusolle siitä, että esitys toteutui
ilman viime hetken kiukutteluja ja jänistämistä. Ja harjoittelumäärään
nähden on suorastaan ihme, että homma sujui noinkin hyvin...
Itse
esitin Gievran kanssa Cahppen muistoksi tehdyn ohjelman, jonka
musiikkina on Manowarin Hymn of the Immortal Warriors. Alunperin olin
aikonut tehdä kappaleeseen ohjelman Cahppelle, mutta koska yhteinen
aikamme päättyi syksyllä, tein ikään kuin surutyönä kyseisen ohjelman
Cahppen pojalle (Peikko puolestaan luultavasti perii sen ainoan
ohjelman, jonka Cahppe itse ehti esittää). Esitys olisi voinut mennä
paremminkin. Gievra oli mielestäni hieman laiskana. Esitykseen
sattuikin ensimmäinen tosi kuuma päivä. Se hyvä puoli asiassa kuitenkin
oli, että se ei ainakaan sählännyt omiaan. Yleensä joudun jättämään
makupalat pois, ettei se yli-innostuksessaan kohella hirveästi. Tällä
kertaa oli pakko ottaa makupaloja käteen, että sain pidettyä sen mukana
koko esityksen ajan. Sitten se vielä näki jotain iiihania ohi kulkevia
koiria ja vinkui niiden perään, mutta onneksi se kykeni kuitenkin
samalla suorittamaan oman osuutensa vaillinaisellakin
keskittymiskyvyllä.
Ensimmäisen esityksen alussa saimme
nauttia aina niin mukavista teknisistä ongelmista. Olin edellisenä
päivänä laittanut mankkaan uudet patterit (vieläpä 8 isoa patteria),
mutta kyseinen mankka jää pattereita käytettäessä stand by -tilaan ja
ilmeisesti on muutenkin melkoinen patterisyöppö, koskapa yön aikana
pattereista oli loppunut virta. Ei kerrassaan jaksanut pyörittää cd:tä.
Onneksi sitten löytiksen porukassa oli ystävällinen henkilö, jonka
autosta saatiin levyt kuulumaan ainakin yleisölle... Itselläni oli
hieman vaikeuksia kuulla kappaleen hiljainen alku, mutta yhteispelillä
"musiikkinaisten" kanssa homma hoitui ja käsimerkistä tiesin, milloin
kappale alkoi. Oikeita kohtia jouduin vielä vähän arvailemaan... Parin
päivän päästä mokomat patterit olivat vielä vuotaneet mankan sisälle.
Ainakin opin taas jotain. Nimittäin sen, että esityksissä verkkovirta
on välttämätön! Niin ja sen, että halpoja pattereita ei kannata ostaa
tai voi pian olla uuden mankan osto edessä. Aikaisemmin olen jo oppinut
sen, että ulkoilmaesityksiin on otettava oma mankka vähintään varalle,
että voi olla varma riittävästä kuuluvuudesta.
Vappupäivän
sää oli kerrassaan upea. Siksipä olikin oikein mukava käydä vähän
illemmalla Juuson kanssa vielä hänelle lupaamallani
"palkintojäätelöllä" Ruiskuhuoneen terassilla.