Pohdiskellaan nyt sitten Peikkoakin, kun kerran Gievraakin. Peikon kanssa ei sitten ehditty treenata eilenkään. Reppana jää aina veljensä varjoon. Lähiaikoina ollaan saatu joitakin tosi kivoja treenejä kyllä Peikonkin kanssa aikaan, mutta yleensä ottaen Gievra sopii omaan tyyliini paremmin, joten sen kanssa on mukavampi treenata.

Joka tapauksessa, kuten tuli Gievran osiossa todettua, olen viime aikoina huomannut, miten hyvin Peikko osaa erotella sanoja. Jostain syystä tämä ominaisuus on tullut esille aika vasta. Joko siitä syystä, että Peikko on alkanut kuunnella niitä paremmin tai sitten se on alkanut reagoida niihin selvemmin. Olisiko taustalla sitten joka tapauksessa madaltunut stressitaso, koska se on ollut yleisesti rauhallisempi ja mukavampi jo jonkin aikaa. Ehkä me olemme lopultakin löytämässä yhteisen sävelen. Vähän jään miettimään myös, onko Cahppen kuolemalla tässä jokin osuus. Oliko Peikko leimautunut niin vahvasti vain vahvaan koirajohtajaan, että se ikään kuin sivuutti ihmiset sen elämässä? Tai aiheuttiko Cahppe sille stressiä? Muutama pikku kähinähän niillä silloin tällöin oli, mutta pääasiassa ne tulivat kaikki tosi hyvin toimeen keskenään ja Peikko selvästi ikävöi Cahppea, kun se oli vasta kuollut. Olisinko minä sitten siinä vaiheessa vasta ansainnut Peikon luottamuksen? Olisiko Peikko peräti tulkinnut Cahppen vanhuuden etuoikeudet jotenkin väärin? Esim. sen, kun olosuhteiden pakosta Cahppe päätti itse, milloin sen pitää päästä ulos jne... Tässäpä varmaan riittääkin pohdittavaa.

Koulutuksellisesti Peikko on siinä mielessä helpompi kuin Gievra, että se sallii jonkin verran virheitä. Ja se vaatii ja sallii myös enemmän toistoja. Se on siinä mielessä hyvä asia, että yleensä siinä vaiheessa, kun Peikko näyttää tajuavan asian, se myös tajuaa sen ja tekee melko luotettavasti sen, mitä sille on opetettu. Gievra on tavallaan paljon luovempi ja jokainen tilanne on sille uuden variaation mahdollisuus. Peikko ei keksi uusia suoritustapoja omasta päästään. Se kestää paremmin visuaalisia ja haisevia häiriöitä kuin Gievra, mutta äänihäiriöt taas ovat Peikolle vaikeampia. Peikko osaa kuitenkin paremmin sulkea muut asiat mielestään. Ehkäpä se on analyytikko ja Gievra holistikko...

Kaikesta tästä huolimatta Peikkoon on vaikea luottaa, koska se on äärettömän impulsiivinen tapaus. Esim. rauhallisesta paikallaolosta se saattaa ihan yhtäkkiä singota tutkimaan jotain kiveä, joka voisi olla vaikka pikkulintu (jos se on aiemmin nähnyt lähistöllä pikkulinnun). Sitten kun tilanne on ohi, se kääntyy katsomaan minua hölmistynyt ilme naamallaan, ihan kuin se ei itsekään tajuaisi, mitä juuri tapahtui. Sitten se saattaa jopa laittaa omatoimisesti uudellen paikallaoloon (tosin siihen paikkaan, missä se nyt on). Jos tilanne ei ole ohimenevää sorttia, Peikkoa on vaikea saada takaisin hallintaan, koska se ei itsekään hallitse itseään. Se vain toimii ennen kuin ajattelee. Tämän ominaisuuden seurauksena se on mm. tippunut kalliolta veteen umpisukkeluksiin, juossut pallon perässä täysillä seinään pahki jne... Jonkin verran nämä tapaukset sekä koulutus ja kokemukset ovat hidastaneet tuota tapahtumaketjua, jolloin periaatteessa, jos ihminen on täydellisesti läsnä tilanteessa ja huomaa asiat ennen koiraa, siihen väliin voi ehtiä. Mutta vaikeaa se kyllä on ja vaatii hirvittävän annoksen ennakointia. Ja jos tilanteesta myöhästyy, niin siihen on enää mahdotonta puuttua. Tämä on merkittävä ero Gievraan verrattuna. Vaikka se huomaa häiriöt paljon helpommin ja häiriintyy niistä enemmän, niin sillä on kuitenkin harkintakykyä ja toisaalta sen voi saada vielä muuttamaan tomintaansa. Se ei ensinnäkään katoa hallinnasta ollenkaan niin herkästi kuin Peikko (vaan ensisijaisesti siltä katoaa vain keskittymiskyky) ja sellaisessakin tilanteessa sen yleensä saa vielä takaisin hallintaan karjaisemalla tarpeeksi pahasti.

Toinen suuri haaste Peikon kanssa on sen taipumus äännellä herkästi. Onneksi olen alusta asti (Cahppen opettamana) osannut kiinnittää huomiota haukkumiseen, joten se ei juuri hauku liikkeiden aikana, niiden välillä kylläkin. Mutta ölinään, vinkunaan ja vonkunaan taas en osannut kiinnittää huomiota riittävän ajoissa ja ne ovatkin todellinen ongelma koiran kuumuessa. Siksipä kaikki, aivan kaikki, treenit pitääkin vastedes miettiä ensisijaisesti koiran viretilan kannalta ja yrittää pitää sen kuumuminen aisoissa. Peikko tekee hyvää työtä ollessaan rauhallinen. Tämä ei ehkä olisi yhtä suuri ongelma jollekin toiselle ohjaajalle kuin se on minulle. Minulla ei vain millään meinaa riittää kärsivällisyys viedä Peikkoa eteenpäin. Menetän hermoni ihan liian herkästi, jos asiat eivät etene. Ja Peikon kanssa taas pitäisi kaikessa olla rauhallinen ja kärsivällinen ja rauhallisen tyytyväinen. Peikkoa on helppo motivoida pallolla tai makupaloilla, joskin se saattaa niistäkin kiihtyä liikaa. Siksi käytän yleensä vain jotain kuivamuonan tapaista. Rauhallinen kehu on sille tärkeää. Jos tympäännyn siihen, se menettää motivaationsa välittömästi.