Kävimme eilen Kalajoella lammaspaimenessa. Katjan mielestä Gievran jaksaminen on parantunut. Minusta se kyllä oli hieman laiska... ;) Yleisestikin se on minusta ollut tavallista laiskempi, kun se on hieman pulskistunut ja myös lihaksistunut ja kaikin puolin vankistunut. Ehkä se tottuu uuteen painoonsa... Koska nyt se tuntuu minusta sopivalta.

No, palatakseni paimennustreeneihin... Uutena juttuna tällä kertaa oli sellaiset lampaat, jotka eivät tulleetkaan automaattisesti ihmisen luo, vaan menivät mihin sattuu omassa porukassaan. Homma tuntui yhtäkkiä tosi paljon vaikeammalta. Katja kehui Gievran tapaa palauttaa yksinäinen lammas porukkaan pallottelematta sitä aitaa vasten. Se oli mukava kuulla! Itse olen aina ihan pihalla kaikesta. Mun hidas pääni ei vaan ehdi mukaan noihin paimennustapahtumiin.

Pääsin harjoittelemaan ohjausta Katjan Ebonyn kanssa ja se se vasta oli vaikeaa, kun viestitin koiralle omalla kropallani ihan mitä sattuu...  Ihmettelin myös, miksen saa koiraa tuomaan lampaita aidasta minulle päin. Katja sitten huomasi, että Ebony pitikin niitä hänelle siinä (aidan toisella puolella) eikä siksi tuonut niitä minulle... Ebony-rukka taisi muutenkin ajatella, että kaikenlaisten tunareiden kanssa sitä muka pitääkin töitä tehdä! No, se kaikki oli sangen opettavaista. Oman kropan kanssa pitäisi tehdä töitä, ettei viestisi ihan puuta heinää. Taidan laittaa pihalle ämpäreitä lampaiksi ja pestata Juuson koiraksi tai jotain...