Tuo Gievran sanojen erottelu on jännä homma. Olen aina tiennyt, että se on huono siinä. Mutta ihan vasta lähiaikoina olen todella tajunnut, kuinka huono se siinä on. Huomasin nimittäin senkin, että se erottaa seis- ja istu-käskyt pääasiassa "huulilta lukemalla" eikä siksi, että yritän sanoa ne mahdollisimman selvästi. Siksi siis idarissa tulee ajoittain ongelmia, kun se ei näe kunnolla ilmeitäni.

Jos verrataan vaikka Peikkoon, niin se taas erottelee sanoja ihan eri hyvin. Cahppe oli myös tosi tarkka sanojen kanssa. Toisaalta se oli tarkka myös visuaalisten eleiden kanssa. Gievra oppii tosi nopeasti. Se on tosi visuaalinen koira ja äärettömän tarkkanenäinen. Nämä kaikki ovat toisaalta hyviä ominaisuuksia, mutta toisaalta asettavat paljon haasteita sen kanssa harrastamiselle. Tyhmän koiran kanssa olisi siinä mielessä helpompaa harrastaa, että sellainen antaa paljon virheitä anteeksi. Gievran kanssa virheitä ei saisi juuri tulla, koska se oppii niistäkin heti (=vääriä toimintamalleja). Visuaalisuus taas tekee äärettömän tarkaksi sen, miten sitä pitää ohjata, mutta siinä on se hyväkin puoli, että sille voi vihjaista asioista usein varsin huomaamattomasti. Tokon kannalta nenän tarkkuus on oikeastaan vain huono puoli. Tunnarissa pärjää vähemmälläkin ja muilta osin hajut aiheuttavat sitten tosi pahan häiriön. Gievran paras ominaisuus harrastusten kannalta on sen viretila ja kestävyys tehdä työtä. Minun pitäisi vain oppia säätelemään sen viretilaa vielä paremmin, koska hyvä vire yhdistettynä huonoon sanojen erottelukykyyn aiheuttaa hirveän määrän turhaa sähläämistä, josta pitäisi päästä eroon, koska siitä seuraa virheitä käytännöllisesti katsoen aina.