Tuo Gievran sanojen erottelu on jännä homma. Olen aina tiennyt, että se
on huono siinä. Mutta ihan vasta lähiaikoina olen todella tajunnut,
kuinka huono se siinä on. Huomasin nimittäin senkin, että se erottaa
seis- ja istu-käskyt pääasiassa "huulilta lukemalla" eikä siksi, että
yritän sanoa ne mahdollisimman selvästi. Siksi siis idarissa tulee
ajoittain ongelmia, kun se ei näe kunnolla ilmeitäni.
Jos verrataan
vaikka Peikkoon, niin se taas erottelee sanoja ihan eri hyvin. Cahppe
oli myös tosi tarkka sanojen kanssa. Toisaalta se oli tarkka myös
visuaalisten eleiden kanssa. Gievra oppii tosi nopeasti. Se on tosi
visuaalinen koira ja äärettömän tarkkanenäinen. Nämä kaikki ovat
toisaalta hyviä ominaisuuksia, mutta toisaalta asettavat paljon
haasteita sen kanssa harrastamiselle. Tyhmän koiran kanssa olisi siinä
mielessä helpompaa harrastaa, että sellainen antaa paljon virheitä
anteeksi. Gievran kanssa virheitä ei saisi juuri tulla, koska se oppii
niistäkin heti (=vääriä toimintamalleja). Visuaalisuus taas tekee
äärettömän tarkaksi sen, miten sitä pitää ohjata, mutta siinä on se
hyväkin puoli, että sille voi vihjaista asioista usein varsin
huomaamattomasti. Tokon kannalta nenän tarkkuus on oikeastaan vain
huono puoli. Tunnarissa pärjää vähemmälläkin ja muilta osin hajut
aiheuttavat sitten tosi pahan häiriön. Gievran paras ominaisuus harrastusten kannalta on sen viretila ja kestävyys tehdä työtä. Minun pitäisi vain oppia säätelemään sen viretilaa vielä paremmin, koska hyvä vire yhdistettynä huonoon sanojen erottelukykyyn aiheuttaa hirveän määrän turhaa sähläämistä, josta pitäisi päästä eroon, koska siitä seuraa virheitä käytännöllisesti katsoen aina.
maanantai, 12. toukokuu 2008