Tänään mentiin lenkin jälkeen porukoiden pihalle. Peikko odotti innosta tutisten, että pääsee piha-aitaukseen pallolla pelaamaan. Otin pari kapulan pitoa (tunnarikapulalla, kun ne muut on edelleen hajalla). Ihan ensimmäinen lensi suusta. Tiesin, että sellainen riski on, kun koira ei koskaan siellä meinaa pysyä nahoissaan. Toinen pito onnistui, kehuin. Ja kolmannen jälkeen (myös ok) linkosin sille uuden narupallon pihalle. No, se osoittautui kertakäyttö-narupalloksi. Kuten muutkin halpispallot, se halkesi suunnilleen ekasta puraisusta. Onko meidän koirat tennispallon tuhoajia, vai onkohan muilla sama ongelma, että vain kalliit pallot kestävät kerta toisensa jälkeen? Halvat pallot tulevat loppupelissä kalliiksi, kun ne on kertakäyttöisiä (samoin kaikki koirille tarkoitetut)... Ihan vinkkinä muillekin samasta ongelmasta kärsiville, että ainakin Fischer ja Tretorn on hyviksi ja kestäviksi havaittuja palloja!

No se palloista. Kotona muistin, että meidän piti ottaa kapulan pitoa jo kokonaan ilman alatukea. No, otin sitten vielä kotona yhden verilätyn suosiollisella avustuksella. Otettiin harvinaisen monta toistoa, peräti 5. Ensin normaalisti alussa alatuen kanssa ja sitten ilman. Toinen ei ollut kapulan pitoa, vaan väliin yksi kapulaan tarttuminen. Kolmas, neljäs ja viides taisivat sitten olla jo kaikki kokonaan ilman alatukea. Hienosti meni, jee! Koira ei muuten ollut sivulla näiden jälkimmäisten harjoitusten aikana, kun änkeydyimme pikkueteiseen oven taakse, ettei toiset koirat pääse häiriköimään. Istuin alimmalla vintin rappusella ja Peikko viistosti edessä. Ensi kerralla noin kolme toistoa kaikki kokonaan ilman tukea ja sivulla. Saa nyt sitten nähdä, milloin se ensi kerta on, kun tää on niin "superaktiivista" tää meidän treenaaminen... ;D