Treenattiin eilen Marikan ja Astin kans. Aiheina olivat kummallekin seuraaminen, luoksetulo ja ruutu. Ihan aluksi verryteltiin koirat niin kuin oltais kokeessa ja tehtiin sitten kyseiset liikkeet ensin ikään kuin kokeenomaisesti. Lopuksi mietinnän jälkeen treenattiin samoja liikkeitä. Tämä oli ihan toimiva kaava, jonka Marika oli miettinyt. Heh, meidän oli tarkoitus tehdä taas noin puolen tunnin treeni, ja kuinkahan pitkäksi se taas venyi... Ainakin puoli toista... Ihan tyypillistä meille.

No niin, asiaan. Gievran seuraaminen meni sillä tavalla kokonaisuutena ihan hyvin, että se pysyi koko seuraamisen hyvin mukana ja piti kontaktia. Asento oli etenkin hitaassa kävelyssä varsin vino ja edisti jonkin verran. Vasemmalle kääntymiset olivat hieman velttoja tai vajaita. Osa perusasennoista oli liian edessä ja joku taisi olla vähän väljäkin. Askeleet taisivat mennä ihan hyvin, samoin juoksu, paitsi juoksutäykkärissä Gievra teki hirveän kaarroksen. No, ainakin nyt tuli paljon asioita treenattavien listalle. Myöhemmin sitten treenattiin hidasta kävelyä ja siinä lähinnä minun osuuttani. Tuli yhtäkkiä sellainen tunne vissiin meille molemmille Marikan kans, että mun hitaan kävelyn vauhti taitaa olla hirveän hankala Gievralle ja syynä siihen, että se turhautuu siinä, alkaa vinkua ja tekee sen tosi huonosti (=vinossa). Näitä vauhtisäätöjä ollaan aikaisemmin tehty Marikalle Astin kans, mutta eipä sitten oo käynyt mielen vieressäkään, että oiskohan meillä sama tilanne itsellä! Hohhoijaa... No, nyt Marika sitten koetti optimoida mun hidasta kävelyä ja koiran suorituksen kannalta se tuntuikin heti paljon paremmalta. Gievra selvästi tykkäsi. Mutta minusta itsestäni se tuntui ihan idiootilta! Minä kuulemma harpon eteenpäin hirveän pitkillä askelilla (ja niin varmasti teenkin... pitkillä ja himputin hidasliikkeisillä koivilla on pakko ottaa pitkiä askelia, jos haluaa päästä eteenpäin). Nyt sitten pitäisi opetella kävelemään jollain ihmeen tipuaskelilla! Mitenkähän tästä selvitään. Ei kai se auta kuin yrittää...

No sitten luoksetulo olikin täynnä virheitä. Ilmeisesti Gievralle on tullut siihen tosi paha koekaava, vaikka viimeisestä kokeesta on jotain kahdeksan kuukautta. Verrytellessä en ottanut yhtään läpijuoksua, koska vauhtia tuntui olevan koko ajan ihan liikaa. Ja kun olen silloin tällöin ottanut liikettä kotosalla (ilman törppöjä), se on mennyt kokonaisuutena kohtuuhyvin (paitsi liikaa vauhtia ja huonot pysähdykset). Nyt sitten kun oli liikkuri ja törpöt, niin ensimmäiseksi tuli sama virhe kuin viime kisoissa: Gievra ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Tätä ei tapahdu normaalitreeneissä koskaan. Sitten, ihan uutuutena, se ei tullut ekalla käskyllä luokse. Toisella käskyllä se tuli ihan sopivaa vauhtia, ja pysähtyi siitä, joskin löysästi. Seuraavassa välissä se pudotti heti laukasta raviin ja meni ihan itse maahan keksimmäisten merkkien välissä... Loppuväli tuli sitten hyvin. Tästä sitten myöhemmin korjattiin maahanmeno ja ekalla liikkeelle lähtö, pysäytyskin oli kuulemma parempi. Sitten otinkin seisomismerkiltä sen suoraan luokse. Sitten otin vielä ilman liikkeen alkua siten, että vein seisomismerkille ja otin siitä tule...luokse. Nämä hyvin. Nyt pitää varmaan enemmän treenata törppöjen ja liikkurin kans, mutta ottaa sitten erilaisia harjoituksia. Ja ottaa kisamaista luoksetuloa sitten taas ilman noita kisaan yhdistäviä tekijöitä.

Ruutu sitten... Jätettiin Astilla ollut matonpalanen Gievralle ihmeteltäväksi ruutuun. Itse ruutuun meno menikin ihan kivasti, mitä nyt koira rupesi kaivamaan sitä maton palasta ruudusta seisomisen ja maahanmenon välissä... Myös kävelyt ja kutsu ok. Sen sijaan merkki olikin yhtäkkiä ihan mahdoton juttu. En oikein tajua, mikä siihen iski, ettei se mennyt merkille ollenkaan. Nyt pitää ottaa tehotreeninä pelkkää merkkiä tai merkkiä häiriöiden kera, mutta ilman jatkolähetyksiä. Olen varmaan unohtanut tyystin treenata enää pelkkää merkkiä, jolloin koiralle on muodostunut siitä mielikuva, että se on vain välttämätön paha matkalla jonnekin mukavampaan. Toisaalta siinä voi olla taustalla myös se, että jossain vaiheessa, kun se on ryöstänyt merkin ohi ruutuun tai kapuloille, olen alkanut tarkoituksellisesti laskea sen virettä sanomalla "merkki" aika tylysti. Se on toiminut ainakin siinä mielessä, että koira on paremmin tajunnut, mitä siltä odotetaan. Gievra kun on tosi huono erottamaan sanoja toisistaan. Kuitenkin tässä on voinut käydä nyt niin, että olen sanonut käskyn tylysti aina silloin, kun treenit on jo menneet pieleen ja iloisesti muulloin. Eli ehkä Gievra luuli nyt, kun sanoin heti tylysti, että perskules, nyt on jo jokin mennyt pieleen, ja hämääntyi siitä. Aion kuitenkin säilyttää tylyn käskyn, mutta käytän sitä jatkossa koko ajan ja palkkaan hyvin merkin tehotreenistä.