Gievra oli porukoiden pihalla niin touhussaan, että sen kans oli yksinkertaisesti pakko tehdä jotain, vaikkei ollut edes makupaloja mukana eikä mitään suunniteltuna. Otettiin sitten vähän tunnarikapulan pitoa ja palautusta, mikä on kyllä tuossa tilanteessa varmaan pöljintä, mitä voi tehdä (mutta kun se tunnarikapula nyt vaan sattui Peikon noutotreenin takia olemaan mukana). Gievra oli tosi innokkaana ja sillä yleensä siitä seuraa tunnarikapulan kanssa pureskelua ja jopa pudottelua.

Sitten kävin nakkaamassa sen saman kapulan oksapinoon piiloon. Kutsuin koiran sivulle ja se meinasi lähteä heti etsimään. Käskin sen takaisin ja sitten vasta etsimään, jolloin se oli jo unohtanut näköhavainnon siitä, minne päin kapulan vein. Se etsi risupinosta, kumollaan olevien tikkaiden takaa, Juuson pyörän luota, kaikkialta siitä väliltä ja joka paikasta, mutta ei hoksannut mennä oksapinolle. Se silti jatkoi etsimistä reippaasti, kunnes yhtäkkiä näytti hieman arastelevan jotain minun takanani. En kääntynyt katsomaan, ja Gievra jatkoikin etsimistä, kun toistin käskyn. Jostain syystä jouduin sekaantumaan johonkin muuhun tapahtumaan pihalla (kaiketi se liittyi Juusoon) ja syy Gievran arastelulle selvisi. Äitini oli hakenut vesipullon saadakseen Cahppen (joka olisi halunnut osallistua Gievran harjoitukseen) hiljaiseksi... No, onneksi Gievra (joka vihaa kastumista) kuitenkin ilmestyi yhtäkkiä tyyräämään itseään kapula suussa vierelleni ja tyrkyttämään kapulaa minulle. Se sai siitä isot kehut.

Yritin saada sitä vielä palauttamaan kapulan paremmin, ja eikös siinä sitten ollut häirintää kerrakseen, kun Cahppe yritti tulla taas omimaan kapulaa ja kuinka ollakaan haukkui samalla... Ja kuinka ollakaan äitini tuli perässä sen perhanan vesipullon kanssa ruutaamaan Cahppea ja siinä sivussa vähän Gievraakin, joka puolestaan yritti nätisti pitää kapulaa ja tuoda sitä sivulle. Ja mainittakoon vielä, että olin jo kieltänyt tuomasta vesipulloa Gievran lähelle. No koko hommahan meni sitten luonnollisesti ihan p*****lleen. Päästiin kuitenkin ottamaan palautus vielä kunnolla aitauksen ulkopuolella, kun jätettiin mokomat häiriköt aitaukseen. Koira ei siis saanut mitään palkkaa, mutta toisaalta se oli tänään niin vauhdissa, että sille oli palkkaa se, että se sai tehdä nämä jutut. Ja se rakastaa noutoa. Ja erityisesti tunnarikapuloita.

Anyway, ehkä minä nyt taas jonkin aikaa muistan jättää kaikenlaisen pienen ja leikkimielisenkin treenaamisen kokonaan pois moisista kaaos-olosuhteista! Ilokseni kuitenkin huomasin, että Gievrastakin on nyt tullut yhtäkkiä niin äijä, että se kykenee toimimaan, vaikka ympärillä tapahtuisi tuollaistakin. Sitten kun tultiin kotiin, se hoksasi portailla jonkun lelun, ja jäin vielä sen kanssa hetkeksi pihalle leikkimään ja ihmeellistä kyllä, se jopa hieman retuutti lelua kanssani. Gievra kun ei yleensä vedä leluja varsinkaan ihmisen kanssa, vaikka joskus Peikon kanssa vetääkin ja erityisesti tappaa niitä ja leikkii niillä yksinään.