En ehtinyt eilen kirjoittaa enää Gievran treeneistä, joten jatketaan...

Jätin Gievran paikalla istumiseen aluksi, kun treenasin Peikon kanssa. Siinäkin kävi moka, kun sitten jouduin ottamaan vielä Peikon kanssa paikallamakuuta. Jos meillä on joku takuutehokas käsky, se on paikallamakuukäsky. Sanoin Peikolle ihan eri paikassa hiljaisesti "down" ja Gievra oli välittömästi maassa. No, eipä sitä voinut siitä moittia. Kävin laittamassa sen uudestaan istumaan ja sitten homma sujui hyvin.

Ajattelin sitten kuitenkin, että lienee liian pitkä aika istuttaa sitä koko Peikon treenin ajan, joten kävin laittamassa sen vielä paikallamakuuseen. Siitä tulikin todella pitkä paikallamakuu. Ei ole kyllä hajuakaan todellisesta ajasta, varmaan ainakin puoli tuntia. Ei siinä mitään, se meni enimmäkseen hyvin. Saatiin vähän sateen ripsaustakin siihen. Kuitenkin yhden kerran, kun oikein innostin Peikkoa "täällä, täällä", Gievra tulkitsi tuonkin käskyn omakseen ja tuli minun luokseni. Hieman on siis epäselvää meidän koirille tällainen vuorotellen tekeminen, vaikka eipä sitä olla paljon tehtykään. Ehkä pitäisi tehdä tällaisia treenejä enemmän, niin oppisivat. Sitten olis kentällä treenaaminenkin helpompaa. Kesällä kun ei viitsi autossa odotuttaa, niin on vähän hankalaa, jos ei voi jättää toista/toisia paikalle odottamaan. Gievra osaa kyllä "pötköttää", eli odottaa sivummalla, ei käskyn alla, mutta Peikko sinkoilee luokse tai kiinni ollessaan räkyttää tms. Sillä ei maltti piisaa. Siksi sen pitäisi olla käskyn alla ja myös noudattaa käskyä. Toinen juttu oli sitten, että kun Peikon treenin lopuksi vein Peikon sisälle ja hain Gievran loppupalkan jne. ja menin Gievran luo, niin se poukkasi pystyyn "jee, minun vuoro!" eikä ajatellut yhtään, että pitäis ehkä suorittaa se paikallaolo loppuun saakka...

Koira oli tosi innoissaan. Aloitettiin kapulan pitoharjoituksilla. Tunnarin pito oli aika karseaa. Gievralla on kapulasta tyystin toisenlainen ote kuin Peikolla. Siinä huomaa kyllä opetustavan erilaisuuden. Saattaa olla, ettei tunnari ole suussa kuin pari milliä, roikkuu sikarimaisesti suupielestä. Yllättävän hyvin se kuitenkin pysyi suussa ja treenattiin lähinnä käden/käsien lähestymistä ja ympärillä heilumista sekä vähän perusasentoja kapulan kans. Gievralla tipahtaa varsinkin tunnari aika herkästi siinä vaiheessa, kun käsi tulee kohti, joten se oli hyvä treeni. Nyt voin jo koskea kapulaan, eikä se irrota heti. Olen aina joutunut koppaamaan kapulan vauhdilla ja jonkinlainen yhteistyökuvio siihen ollaan kehitetty, ettei kapula lipsahda, mutta nyt vasta olen oikeasti alkanut treenata asiaa. Sitten otettiin myös metallikapulan pitoa isolla kapulalla. Normaalistihan käytän pientä, koska ison kapulan kulmat osuvat Gievraa juuri ikävästi silmään. Nyt huomasin otteen tähänkin kapulaan olevan aika heiveröinen ja kapula kalisee suussa. En tiedä, johtuiko se vain isosta kapulasta vai oliko pito nyt jotenkin tavallista huonompaa. Tulin ajatelleeksi, että moisella pitämisellä hampaat ovat vaarassa. Taidan tyystin palata pieneen kapulaan. Minusta se on ainakin ennen pysynyt paremmin paikoillaan suussa.

Seuraavaksi otettiin kaukoja läheltä tiheästi palkaten (käytännössä melkein jokaisesta). Nyt minusta tuntuu, että maasta seisomaan on kaikkein vaikein. Gievra näyttäisi nyt oppineen seisomasta istumaan oikein, se meni joka kerta hyvin. Istumasta seisomaan meni ihan ok. Jostain syystä Gievra on alkanut tehdä sen (itse) vähän takajalkoja taakse siirtäen, mutta jos se on niin lievää kuin nyt, en viitsi puuttua siihen. Seisomasta maahan se peruuttaa tosi paljon, jos olen lähellä, mutta ei ole yleensä tehnyt sitä kaukaa enempää kuin hissiliikkeen. Ehkä pitää kuitenkin vähentää maassaperuutuksen teettämistä temppuna... Mutta se maasta seisomaan. Vaikkei se olisi edes ensimmäinen vaihto, niin se näyttää nyt tekevän ensimmäisen sellaisen reilusti eteenpäin. Sen jälkeen se tekee loput kyllä hyvin. Olisko tuo sitten oppinut sen jo tavaksi??? Sille täytyy nyt jotain tehdä. Ehkä otan kuurina etenemisesteen (vaikka periaatteessa sellaista normaalisti vastustankin) tai varmistelen kädellä tai jalalla...

Paikalla seisominen, kun kiersin vähän idarin tapaan ympäri, tosi hyvin. Sama juosten ja pysyi, kunnes ohitin sen, jolloin oli lähdössä matkaan. Korjasin ja sama uusiksi, hyvin meni. Sitten otin kaikki jätöt (ei kiertoa) pariin kertaan. Ekalla kerralla seiso ja istu meni ihmeellistä kyllä kumpikin oikein, mutta maahan se ei yhtäkkiä mennytkään, vaan jäi istumaan. Olisko sitten jäänyt sateen jäljiltä nurtsi vähän märäksi vai mikä kumma. Aivan ihme juttu. Korjasin sen (uudestaan liikkeelle ja siitä) ja se meni ok. Sitten uudestaan ja ellen ihan väärin muista, se saattoi istua seisomisessa, korjaus ok. Istuminen ok, ja maahanmenossa taas sama homma. Korjaus ok. Seuraaminen väleissä oli TOSI innokasta ja kontakti pysyi loistavasti. En tajua, mitä on tapahtunut!

Tässä välissä otettiin vähän tanssitemppuja. Kirjoitan niistä erikseen.

Sitten loppuun seuraaminen. Otettiin pitkästi, lähinnä pelkkiä käännöksiä oik, vas ja tk:t. Gievra on oppinut uudet ketkuiluni salamana tosi hienosti. Kontakti oli upea! Ihan niin kuin Pihtiputaan videossa... Se herpaantui ainoastaan kerran, kun menimme vähän hankalaan paikkaan, jossa se halusi tarkistaa pikaisesti maaston/ mahdolliset esteet. Into ja kontakti olivat siis huippuluokkaa, mutta siitä seurasi vinous. Mutta who cares anyway! Olin todella tyytyväinen ja koira oli loppupalkkansa ansainnut!